Oltuani nyt viikon verran päivittäin eri puolilla Lappia ihmisten kanssa, sama näkymä on toistunut. Kun olemme nostaneet puisen ristin paikoilleen ja alkaneet kutsua ihmisiä illan evankelioimistilaisuuteen ja tarjonneet lukemista, enemmistö ohi kulkevista liikekeskusten menijöistä ja tulijoista ovat ottaneet pikkukirjasen vastaan. Mutta osa ei. Vaikka kirjasen vastaanottaminen tai hylkääminen ei kerrokaan koko totuutta ihmisen sisimmän suhtautumisesta Jeesukseen, kertoo se kuitenkin jotakin: kaikki ihmiset eivät mene taivaaseen.

‍

Ei se, että ihminen rukoilee, tarkoita että hän on menossa taivaaseen – kaikissa uskonnoissa rukoillaan. Ei se, että käy hengellisissä kokouksissa, tarkoita että ihminen olisi Jumalan lapsi – eihän Senegalissa käyntikään tee kenestäkään senegalilaista . Ei se, että vastaanottaa hengellistä luettavaa, tarkoita että ihminen olisi pelastunut. Ihmisen on uudestisynnyttävä Jumalan lapseksi!

Se, mitä suomalaiset nyt tarvitsevat, on Pyhän Hengen valaisema katumus ja radikaali kääntymys Jumalan puoleen; vain elävä usko pelastaa! Nyt ei ole aika ’poliittiselle eikä kirkkopoliittiselle korrektiudelle’. On tultava yhdeksi Raamatun sanan kanssa Jeesuksen uhrikuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksen valon mukaisesti. Emme ole leikkimässä viedessämme evankeliumin ilosanomaa eteenpäin. Synti hukuttaa. Taivas ja helvetin tulijärvi ovat molemmat todellisuuksia. On vain kaksi tietä, ja vain toinen vie taivaaseen.

‍

‍

Uuteen luomakuntaan, uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, ei pääse mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää. Siksi kaikkien ihmisten kaikkialla on maan päällä eläessään tehtävä parannus ja muutettava mielensä synnin suhteen. Päästäkseen porteista sisälle kultakaupunkiin ja elääkseen ikuisesti Jumalan luona, on ihmisen antauduttava Jeesuksen pelastamaksi ja pyhittämäksi.  

‍